Sri Lankan kiertomatka 14.–28.2.2011
(Kuvien järjestys ei jostain syystä pysy oikein, esim. liikkuvat kuvat ovat viimeisellä sivulla)
Maanantai 14.02.
Lento Colomboon lähti puolen yön jälkeen ja uni maittoi seitsemän tunnin ensi osuudella Intian Ahmedabadiin. Tokihan tarjolla ollut Wallenbergin pihvi ja pyttipannu oli syötävä vaikka aamuyön tunteina sellaiselle ei ollut tarvetta.
Ahmedabadin on avattu uusi lentoasemarakennus sitten viime käynnin. Se oli uutuuttaan kiiltävä ja tilaa riitti. Taisimme olla ainoat 227 asiakasta koko terminaalissa, jossa kuljimme aikamoisen kierroksen. Toisesta kerroksesta laskeuduimme ensimmäiseen, jossa miehet ja naiset muodostivat omat jononsa. Jokainen asiakas tutkittiin "piippuslaitteella" ja boarding passiin lyötiin leima. Palasimme toisen kerroksen kautta takaisin lentokoneelle. Muuta emme oikeastaan kerenneet tehdä. Ostettavaksi olisi ollut tarjolla vesiä ja virvoitusjuomia 2,- euron hintaan.
Loput kolme lentotuntia sujuivat jo päivän paisteessa.
Colomboon saavuimme melkein aikataulun mukaan klo 15.30 vaikka lähtömme Helsingistä oli myöhästynyt. Lentokentästä olin kuullut varoituksia, ettei siellä ole mitään ostettavaa, mutta kulkiessamme läpi uudehkon terminaalin näytti siellä olevan useampiakin kauppaliikkeitä.
Matkalaukuille olisi ollut tarjolla innokkaita kantajia terminaalista bussiin pienen juomarahan toivossa. Selviydyimme urakasta kuitenkin ilman apua. Saavuimme bussille ensimmäisten joukossa ja odottelimme bussin täytymistä lähes tunnin.
Kolmenkymmenen kilometrin matkaan lentoasemalta hotelliin kului hyvinkin tunti, ellei jopa enemmän, mutta näinhän oli varoitettukin. Olimme lopulta Colombon hotelli Cinnamon Lake sidessä kuuden jälkeen ja illalliselle kokoonnuimme yhdessä oppaan kanssa klo 19. Hotelliravintolan noutopöydästä on kuulemma aina tarjolla herkullinen ateria, mutta näin ystävänpäivän kunniaksi sieltä löytyi jopa hummereita ym. herkkuja. Onneksi pöytäseurueeseemme sattui ravintola-alalta eläkkeelle jäänyt rouva, joka kertoi, että noutopöydästä pitääkin käydä hakemassa herkkuja 7 kertaa ;). Esim. lämpimien kalaruokien jälkeen olisi hyvä nauttia sorbettia, joka neutraloisi edellisen ruokalajin maut siirryttäessä seuraavan. Minähän koetin toki noudattaa rouvan ohjetta.:)
Huonosti nukutun lentokoneyön jälkeen vetää sänky vastustamattomasti puoleensa näin klo 22.
Tiistai 15.2.
Aamiaisen jälkeen alkoi Sri Lankaan tutustuminen Colombon kaupunkikierroksella. Katsastimme pienellä kävelyosuudella Pettahin kaupunginosan, jossa eteemme tuli pienten kadunvarsikauppojen, kolmipyöräisten mopotaksien eli tuktukien ym. ohessa moskeija, hindutemppeli ja käväisimme myös buddhalaisten rukoushuoneessa. Hindutemppeliä valokuvatessamme poisti takanani kadulla istunut mies punaisesta muovikipostaan kannen ja sieltä nousi ylös silmälasikäärme. Nappasin nopeasti valokuvan ennen kuin juoksin kauemmas, enkä tosiaankaan maksanut miehelle mitään vaikka hän huuteli meille kameraa räpsyttäneille.
Buddhalaisen rukoushuoneen luona näimme matkan ensimmäisen varaanin. Kiertelimme kaupungin päänähtävyyksiä kapeilla ja ruuhkaisilla kaduilla ennen kuin aloitimme 175 km:n matkan kohti Habaranaa.
Matkalla oli lounastauko ja pari muuta pysähdystä ennen majoittumista Habarana Cinnamon Lodge hotelliin, jossa oli tarjolla illallinen.
Keskiviiko 16.02.
Herätys klo 06:20 ja aamutoimien jälkeen klo 08:00 lähtö retkelle kohti Polonnaruwaa Sri Lankan entistä pääkaupunkia 1100 - 1300 luvuilla. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan puolikesyjä iguaaneja, jotka osasivat saman "kerjäämistempun" kuin koirillemmekin on opetettu.
Polonnaruwan raunioalueella tutustuimme luostareiden, temppeleiden, hallintorakennusten ja palatsien jäännöksiin kuukivineen ja Buddhan patsaineen.
Lounaalle palasimme hotelliin. Pienenä erikoisuutena tarjonnasta mainittakoon salaatti, joka tehtiin kullekin asiakkaalle toiveiden mukaan. Tilasimme yhteisen salaattiannoksen, jonka resepti oli aivan kotoinen. Paria erilaista vihreää salaattia, jotakin versoja, kurkkua, tomaattia, nuoria sipuleita varsineen, oliiviöljyä ja viinietikkaa. Salaatti pilkottiin ja sekoitettiin siinä katseemme alla ja annosteltiin sitten lautasillemme. Monenlaista muutakin herkkua oli buffetpöydässä tarjolla.
Kolmen aikaan lähdimme jeeppisafarille läheiseen luonnonpuistoon toiveena nähdä villinorsuja. Ajo maastossa kauniiden maisemien keskellä oli jo elämys sinänsä, mutta sitä täydensi ensin yksinäisen hiukan vammautuneen norsun näkemin. Jonkin ajan kuluttua näimme kaksi norsua ja muutaman uhkaavan mutaliejuun juuttumistilanteen jälkeen osuimme paikalle, jossa oli seitsemän norsun lauma. Ohitimme myös vesipuhveleita parissa kohdassa. Kellon lähetessä kuutta ajoimme vielä pienelle kalliokukkulalle, jolle oli rakennettu norsujenkatselulava. Täältä näimme vielä neljän norsun lauman.
Paluumatkalla maantielle näimme lavapakettiauton täydellisen juuttumisen mutavelliksi muuttuneeseen tienkohtaan. Paikalle kerääntyi toista kymmentä jeeppiä. Auto paikallisine sri lankalaisine matkustajineen saatiin lopulta hinattua irti mudasta ja pääsimme maantielle ennen pimeän laskeutumista.
Illallinen hotellin ravintolassa maittoi ja varsinkin runsaat jälkiruoat. Muistiinpanojen naputtamista haittaa toistamiseen sähkökatkos. Kyllähän läppärissä virtaa riittää, mutta taskulampun valossa eivät näppäimet näy parhaalla mahdollisella tavalla. Täytynee vetäytyä yöpuulle.
Torstai 17.2.
Päivän ohjelmassa oli tutustuminen korkean kallion päälle 400-luvulla rakennettuun Sigiriyan linnoitukseen, joka on yksi Sri Lankan tunnetuimmista nähtävyyksistä. 200 metriä korkealle kalliolle noustiin noin 1200 porrasta.
Palasimme lounaalle hotelliin ja sen jälkeen lähdimme tuktukilla ayurweda kokovartalohierontaan, johon kuului myös höyrykäsittely "puupalttoossa" ja saunassa.
Ilpo kiirehti vielä hotellin piha-alueen vieressä olleen kosteikon lintutorniin tarkkailemaan auringonlaskun lintujen elämää ennen illallista.
Perjantai 18.2.
Tavaroiden pakkaaminen Haglöf Convoy 80 laukkuun sujui jo helpommin, kun tajusin täyttää ensin "kannen" sopivilla vaatteilla mahdollisimman tasaisesti ja aivan täyteen nurkkia myöten. Aamiaisen jälkeen jätimme Habaranan taaksemme ja suuntasimme Unescon suojelukohteisiin kuuluvalle Dambulan luolatemppelille, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Sinnekin kiivettiin aikamoinen portaikko. Alueella oli useita erikokoisia luolia täynnä Buddhan patsaita ja katto- sekä seinämaalauksia. Paluumatka alas bussille tehtiin kivettyä polkua pitkin tarkkaillen samalla apinoiden ja kulkukoirien touhuja. Alhaalla laaksossa oli uudempi buddhalainen temppeli monenlaisine koristeineen.
Matka jatkui New Paradise maustefarmille, jossa meille esiteltiin eri maustekasveja ja niiden käyttöä. Ostoksiakin sai tehdä.
Puutarhakierroksen jälkeen meille esiteltiin eri yrttien käyttöä esim. voiteina ja öljyinä. Muutaman yrtin sekoitus voiteeksi toimii ihokarvanpoistajana. Ilpo antoi tehdä kokeen käsivarteensa ja kymmenen minuuttia voiteen levityksen jälkeen karvat irtosivat juurinen lastalla kaapimalla. Tuliaisiksi voidetta ei hankittu vaan tyydyimme pariin maustepussukkaan.
Lounas nautittiin pienen ravintolan noutopöydästä banaaninlehtien suojatessa savilautasia.
Matkalla kävimme myös tutustumassa batiikkikankaiden perinteisiin työmenetelmiin ja tuliaisostoksia tuli täälläkin tehtyä.
Buddhalaisten pyhiinvaelluskohteisiin kuuluvaan Kandyn kaupunkiin saavuimme ennen neljää ja majoituimme 6 km:n päässä keskustasta korkealla kukkulalla paikallisasutuksen keskellä olevaan Randholee Resort hotelliin. Tie hotelliin oli niin kapea ja huonokuntoinen, että jouduimme vaihtamaan pienempään bussiin, joka hädin tuskin mahtui sekään kulkemaan tiellä.
Iltaretkelle lähdimme katsomaan kandyläisiä tansseja ja sen jälkeen oli vuorossa tutustuminen buddhalaistemppelin rukoushetkeen rummunlyöjien luodessa tunnelmaa. Temppelissä säilytettävä Buddhan hammas tekee temppelistä tärkeän vierailukohteen paikallisille. Illalliselle palasimme hotelliin.
Lauantai 19.02.
Jälleen kerran oli vuorossa pakkaaminen, sillä meille tarjottiin huoneen vaihto pohjakerroksen näköalattomasta terassihuoneesta parvekkeelliseen huoneeseen. Ilpo lupasi huolehtia pakkaamisesta ja tekikin sen lopulta hiukan avustettuna.
Päivän retkikohteena oli Pinnawela ja siellä norsujen ihailu niiden siirtyessä "orpokotinsa" tiloista kylpemään jokeen ja käyskentelemään joen varrelle. Tutustuimme myös paperin valmistukseen elefanttien ulosteesta. Oli aika mahtava näky seurata jopa 80:en puolikesyn elefantin kulkuetta ja kylpemistä.
Joenvarsiravintolassa nautitun lounaan jälkeen vierailimme vielä Kandyn laitamilla jalokivitehtaassa ja sen myymälässä. Olin jo kotona miettinyt, että ostaisin uudet korvakorut ja niinpä mukaan lähti pienet korvanapit, joissa sinisafiirikivet on upotettu valkokultaan. Myyjä sai minut ylipuhuttua ostamaan myös pienen sinisafiiririipuksen. Käsitin, että kyseessä oli myös valkokultaan upotettu koru. Sain tingittyä hinnan sopivaksi ja kaupan päälle luvattiin hopeinen ketju. Hotellissa huomasin kuitista, että metalli olikin hopeaa ja niin kertoi myös korun leima. Tulin siis hiukan huijatuksi.
Ajoimme vielä bussilla Kandyn keskustaan, jossa oli aikaa pieneen valokuvauskierrokseen.
Hotelliin palattuamme oli mukavaa istua parvekkeella ja ihailla upeita maisemia alas Kandyn laaksoon ennen illallista.
Sunnuntai 20.02.
Aloitimme päivän Kandyn siirtomaavallan aikaisessa Peradeniyan kasitieteellisessä puutarhassa. Kävimme orkideatalossa, ihailimme upeita palmukujia, puistokäytävillä kulkevia nuoria pariskuntia sekä puiston hedelmälepakoita.
Kandystä ajoreittimme lähti nousemaan hienojen maisemien halki teeviljelmien keskellä kohti Nuwara Eliyaa. Matkalla paikallisopas, kuski ja apukuski valmistivat meille yllätyksenä boolin, joka sisälsi palmuarrakkia, soodavettä, Spriteä, appelsiinimehua ja tuoreesta ananaksesta tehtyä murskaa.
Pysähdyimme myös teetehtaalla, jossa näimme teelehtien kuivatusta ja kuulimme teen luokituksesta (OP, P, BOP, BOPF, dust) söimme lounaan ja teimme tuliaisostoksia. Ennen majoittumistamme Nuwara Eliyan Grand hotelliin teimme pienen kävelykierroksen ja ennen kaikkea käväisimme markkinapaikalla, jossa oli tarjolla monenlaisia merkkituotteiden (tai feikkisellaisten) kakkoslaatuisia urheiluvaatteita: takkeja, fleecejä, T-paitoja ym., mutta ei yhtään paria naisten goretex-housuja, joista olin saanut tuliaistilauksen.
Hotellilla nautitun illallisen jälkeen maittoi taas uni.
Maanantai 21.02.
Matka Sri Lankan korkeimman vuoren n. 2500-metrisen Pidurutalagan juurelta alas rannikolle alkoi upeissa maisemissa, hitaasti ja rauhallisesti. Tie oli kapea ja aika huonossa kunnossa Talawakeleen asti. Näimme teenpoimijoita viljelmillä, vuoristometsiä, korkeita vesiputouksia, paikallista asutusta ja jopa paikallisen hindulaisten juhlan maantien varressa. Lounaan nautimme samoissa jokimaisemissa, jossa elokuva Kwaijoen silta on kuvattu, sitähän ei kuvattu Thaimaassa.
Juuri ennen illan rankkasadetta ja ukkosmyrskyä saavuimme Bentota Beach hotelliin ja nautimme illallisen ennen yöpuulle siirtymistä.
Tiistai 22.02.
Ensimäinen rantapäivä valkeni aurinkoisena. Merivesi oli kirkasta ja rannan hiekka tasaista ja ilman minkäänlaisia roskia. Useiden kilometrien pituinen ja parin kymmenen metrin levyinen hiekkaranta on varmasti unelma sellaisesta pitävälle. Rannalla ei ole minkään hotellin tai yksityisen rantayrittäjän rantatuoleja tai varjoja. Hotellimme aidatulla laajalla nurmikko alueella uima-altaan ja rannan välissä on rantatuoleja mukavasti puiden siimeksessä. Kuten arvata saattoi, niin hiekkaranta ei ole snorklaajille parasta ympäristöä. Vedessä näkyi vain muutamia yksittäisiä harmita kaloja ja yksi noin viiden kalan parvi. Erilaisia lintuja näkyi puutarhassa sitäkin useampia lajeja ja nisäkkäistä vähän turhankin kesyjä oravia sekä matelijoista eri kokoisia iguaaneja tms. liskoja.
Päivä kului välillä uiden ja välillä lueskellen palmujen alla. Pizzalounasta nautittiin kiertomatkalta tuttujen matkakumppaneiden kera. Pizzat maksoivat 600,- - 700,-. kahviannokset 280,- mineraalivesi ja cocikset noin saman verran. Lounaan arvo taisi olla kaikkiaan noin 2700,- eli vajaat 20,- euroa.
Neljän tienoissa alkoi tuntua siltä, että auringossa makailu saa riittää. Lähdimme kävellen Aluthgama-kylän keskustaan ja siellä jalkahierontaan Laluna Ayurveda hoitolaan. 20 minuutin käsittely hintaan 1200,- ( 8,- eur) tuntui mukavalta. Paluumatkalla poikkesimme paikallisessa supermarketissa ja sieltä otimme tuktukin hotellille. Hintapyyntö oli 300,- tarjosin 200,- ja pääsimme perille. Saimme vielä kuljettajan käyntikortin ja tarjouksen häneltä lähteä tuktuk kyydillä katsomaan nähtävyyksiä tai shoppailemaan Beruwelaan tms.
Ennen illallista vaatteita vaihdettaessa paljastui auringonoton tulos. Iho on palanut vaikka aamulla tuli pintaan siveltyä Ultra sun 20 sport aurinkovoidetta, jonka mainosten mukaan pitäisi kestää iholla uimistenkin jälkeen koko päivän.
Illallinen hotelin noutopöydässä tuttuun tapaan klo 19.30 ruokajuomat itse maksaen. Kaksi soda vettä 450,- + juomaraha 50,- eli yhteensä reilut 3,- eur.
Keskiviikko 23.02.
Aamiaisen nautimme hotellin ravintolan terassilla. Varasin meille pöydän viemällä sinne lautasellisen ananasta ja papaijaa. Palatessani paikalle muiden aamiaisherkkujen kanssa oli yllätys melkoinen, kun pöydällä oli pari oravaa, muutama Red-vented Bulbul (ei aavistustakaan suomenkielisestä nimestä, mutta hauskan näköinen musta tukka pystyssä oleva lintu) ja pari ruskeaa "mustarastasta". Hedelmät olivat hyvää vauhtia häipymässä parempiin suihin.
Päivän ohjelmassa oli retki Madu Ganga joelle. Bussimatkan varrella tuli vastaan elefantti ratsastajineen ja hetken kuluttua näimme palmun latvassa miehen keräämässä kukinnoista nestettä, josta tehdään paikallista palmuolutta/viiniä. Tien varrella näkyi myös koululaisia valkoisine koulupukuineen, pieniä hautausmaita ja tsunamin tuhoamia rakennuksia. Sri Lankassa menetettiin vuoden 2004 tsunamionnettomuudessa eniten ihmishenkiä. Tuhot olivat pahoja myös saaren länsirannikolla (jonkin ristiaallokon tms. takia) vaikka varsinainen tsunamiaalto tulikin idästä päin.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kosgodan kilpikonnareservaatti, jonne ostetaan uhanalaisten kilpikonnien munia hiukan kalliimmalla kuin ravintolat maksaisivat munista. Munat kaivetaan hiekkaan, kasojen päälle merkitään kilpikonnien laji ja arvioitu kuoriutumisaika. Kuoriutuneiden poikasten annetaan hiukan kasvaa altaissa ennen kuin ne vapautetaan mereen. Paikalla on myös sairaita ja albiinokilpikonnia turvallisessa ympäristössä. Niitä ei tulla koskaan vapauttamaan. Reservaatin naapuritalon pihassa oli ainoa matkalla näkemäni koira, jolla oli "kaulapanta (naru) kaulassa. Muutenhan täällä näkyy koiria hyvinkin paljon, mutta tuntuu, etteivät ne kuulu kenellekään.
Seuraavan kerran pysähdymme Ambalangodassa naamariverstaalla ja museossa. Naamareita käytetään edelleen paikallisissa tanssi- ja näytelmäesityksissä.
Balapitiyasta lähdimme parin tunnin veneajelulle perämoottoriveneillä, joihin sai näppärästi viritettyä katoksen suojaksi paahtavalta auringolta. Matkalla näimme useampiakin vesivaraaneja, erilaisia petolintuja ja pienempiä lintuja, kalastajia kanooteissaan, katkarapupyydyksiä, mangrovemetsikköä jne. Pysähdyimme kanelisaarella ja näimme, kuinka kanelipuusta erotetaan kanelitangoiksi kuivattava nilakerros ja saimme näytöksen palmunlehtikatoksen punomisesta.
Kävimme myös luostarisaarella, jossa paikalla oli vain yksi munkki. Pääsimme kurkistamaan munkkipoikien vaatimattomiin asuntoihin ja törmäsimme kahden eri lajin oraviin.
Rantauduttuamme nautimme riisi ja curry lounaan.
Ennen illalliselle lähtöämme kävi huonepoika koristelemassa vuoteemme hyvän yön toivotuksin.
Torstai 24.02.
Tein aamukävelyn Bentotan ja Alutgaman pääraitilla ja törmäsin uuden näköiseen noin 10 cm vartaloltaan olevaan liskoon, jonka häntä oli pari kymmen senttinen. Onneksi otus ei ollut isompi, muuten olisin juossut karkuun. Kadulla tuli vastaan myös vuohia. Päivä sujui rattoisasti hotellin piha-alueella lueskellen ja välillä meren aalloissa keikkuen. Aurinko pääsi taas polttamaan kasvot ja olkapäät hiukan varkain.
Perjantai 25.02.
Olimme varanneet täksi päiväksi auton kuljettajineen (mukana oli myös paikallisopas) viemään meitä satamakaupunki Galleen, jonka linnoituksen portugalilaiset ovat alkujaan rakentaneet 1589. Hollantilaisten vallattua alueen linnoitus tuhottiin ja rakennettiin uudelleen. Alue kuuluu nykyään Maailmanperintökohteisiin. Matkalla liikennepoliisi pysäytti meidät ja kuljettaja sai sakot. Syynä taisi olla ylinopeus, sillä ajoimme parhaimmillaan 70 - 80 km / tunnissa ja se onkin paljon, sillä kiertomatkan aikana vauhti oli usein vain 20 - 30 km / tunti. Käytössämme oli onneksi hyväkuntoinen ja tilava "mini van", joten vauhti ei pelottanut.
Iltapäivä kului hotellin puutarhassa ja uima-altaalla suojattuna aurinkorasvalla, jonka suojakerroin oli 50.
Lauantai 26.02.
Aamupäivällä käväisin Bentotan rautatieaseman (seisakkeen) lähellä pienellä shoppailukierroksella. Tarkoitus oli löytää Millalle ja Helille jotain tuliaiseksi. Menin pieneen liikkeeseen ja kuinka ollakaan, sieltä poistuessani olin tilannut itselleni raakasilkistä kietaisuhameen ja topin hintaan 25,- euroa.
Päivä kului puutarhassa lukiessa ja seuraten mm. näppärän kiipeilijän suorittamaa palmujen karsimista. Kuljin myös Bentotan rantaa etelään ja ihailin komeita aaltoja, jotka valitettavasti estivät snorklailun. Lounaalle lähdimme hotellilta päätien yli ja jatkaen siitä Bentota joen rantaa päätyen Serena Villa hotellin piharavintolaan. Paistetut kana-annokset olivat herkullisia.
Neljän aikaan hain pukuni ja samalla matkalla löysin läheisen basaarin kultasepänliikkeistä tuliaisia tytöille. Hinnat olivat huomattavasti edullisempia kuin Kandyn jalokivipajalla.
Sunnuntai 27.02.
Olin aamukävelyllä jälleen Alutgamassa napsimassa valokuvia. Kyytitarjouksia ja ”paikallisoppaita” olisi ollut tarjolla useampia. Pihvilounaan nautimme hotellin puutarhassa ja iltapäivällä kävelin rantaa pohjoiseen Bentota joen suuhun asti.
Maanantai 28.02.
Aamiaisen jälkeen viimeistelimme pakkaamista ja nyt se olikin helppoa, koska mukana oli Clas Ohlsonilta ostettu pieni vaaka. Iso Haglöf laukku painoi 24 kg, pieni noin 14 kg ja reppuihin pakattiin kirjoja, tietokone ym. pitäen huolta, ettei käsimatkatavaran paino noussut yli kahdeksan kilon.
Käväisin vielä aamulla Bentotan maanantaimarkkinoilla aistimassa mukavaa tunnelmaa ja tekemässä viimeiset ostokset: pari kietaisuhametta, joiden hintapyyntö oli 400,- / hame, mutta sain ne yhteishintaan 700,-. Rannalla oli samanlaisista hameista pyydetty 1500,- / kpl toki hinta taisi tippua tinkimällä tonnin pintaan.
Lähtö hotellista oli klo 10.30. Matka Colomboon kesti pari tuntia. Pysähdyimme Cinnamon Lake side hotellissa ja kysäisin respasta, olivatko kaksi viikkoa siten sinne unohtamani farkut löytyneet ja olivathan ne. Pienten viivytysten jälkeen sain loputa farkut oppaiden välityksellä lentokentällä, jonne matka hotellista kesti reilun tunnin.
Lentomatka kotiin sujui suurimmalta osalta nukkuen. Tuttu pysähdys Intian Ahmedabadissa ja lopulta kotona kahden aikaan yöllä (Sri Lanka aikaan klo 05.30).
Mielenkiintoinen matka oli taas takana.
Ennen matkaa ja matkan aikana tuli luettua seuraavat kirjat:
John Hagenbeck, Intian auringon alla, WSOY 1926. Kirjan 225 ensimmäistä sivua kertoivat Hampurin Hagenbeck eläintarhan perustaja Carlin velipuolen elämästä Ceylonin saarella sata vuotta sitten.
H. Vaahersalo, Ceylon, kuvauksia ja vaikutelmia tropiikin ihmesaarelta, Kustannus Oy Kirja 1923. Mielenkiintoisia luontokuvauksia. Muutosta ei ole paljoakaan tapahtunut sadassa vuodessa.
Serp, Kiinassa kuukin on kuumempi, WSOY 1935. Kirjassa on lehdissä julkaistuja matkapakinoita Kaukoidästä. Ceylonista on tarinaa kahdeksan sivun verran.
Raili Minkkinen, Kirppuna maailmankartalla, Otava 2001. Matkapakinoita, joista 3 sivua kertoi Sri Lankasta.
Veli-Antti Savolainen, Elämän jälki, Innokit 2009..Kirja kertoo juutalaisen Ralph Jaarin ja Sri Lankan tamilin Rodney Tharmaratnamin tarinan.
Michael Ondaatje, Anilin varjo, Otava 2000. Mielenkiintoinen ja paikoitellen kyyneleet silmiin nostattava tarina arkeologi - patologin työstä ihmisoikeusrikkomusten tutkijana.
Victoria Holt, Kohtalokas helminauha, Tammi 1979. Holtin hömppätarina, joka sijoittuu osittain Ceylonin saarelle teenviljelijöiden pariin.
