Tiistai 6.7.

Aamulento Sisilian Cataniaan Taormian ja Etnan tuntumaan.  Sieltä parin tunnin (190 km) bussimatka saaren poikki n. 13 500 asukkaan pikkukaupunki Cefaluun. Perillä majoittuminen rantakadun varella sijaitsevaan Cefalu Sea palace hotelliin, jossa saimme suite huoneen varaamamme juniorsuiten sijaan.  

Alkuillasta osallistuimme kävelykierrokselle Cefalun vanhassa keskustassa.  Näimme kapeita kujia liehuvine pyykkeineen ja värikkäitä pikkukauppoja sekä toreja ravintoloineen sekä 1100 luvulta peräisin olevan tuomiokirkkon. Vanhankaupungin kupeesta nousee yli 250 m korkea La Rocca-vuori, joka antaa oman mielenkiintoisen leimansa kaupungille. Pistäydyimme myös keskiaikaisessa pesulassa, jonka ”juokseva vesi” oli peräisin maanalaisesta joesta.

Keskiviikko 7.7.   

Päivän ohjelmassa oli kansainvälinen retki tulivuori Etnalle ja Taorminaan.  Ajoimme bussilla samaa reittiä kuin eilenkin ja nyt oli aikaa kiinnittää huomiota saarta halkovaan ja pohjoisrannalla kulkevaan erittäin hyvään moottoritiehen. Tiestä maksettiin tiemaksua, mutta tokihan sellaisesta tiestä, joka oli suurelta osaltaan siltoja yli laaksojen, pitikin maksaa.

Bussin kiivetessä Etnan rinteillä, näkyi ympärillä 1980-luvulla ja 2000-luvun alussa tapahtuneiden tulivuorenpurkausten jälkiä. Bussimatkan jälkeen siirryttiin gondolikyytiin ja sen jälkeen jatkettiin maastobussilla yli 3000 metrin korkeuteen. Päivä näytti kirkkaalta alhaalla laaksossa, mutta Etnan huippu oli pilvien ympäröimä, joten maisemien ihailu ei aivan onnistunut. Toki oli mielenkiintoista kulkea kuumaisemissa musta laava jalkojen alla.

Etnalta jatkettiin Sisilian helmeksi kutsuttuun Taorminaan,  jossa oli pari tuntia aikaa kiertelyyn ja lounaaseen kuuluisuuksienkin suosiman Cafe Wunderbarin terassilla ihaillen Naxoksen lahtea ja Etnaa. 

Kohti Cataniaa ajettiin rantatietä ensin Messinaan, jonka kohdalla kolmen kilometrin levyinen salmi erottaa Sisilian Manner-Italiasta ja sieltä jatkettiin pohjoisrannikon keskikohdalla olevaan Cefaluun.

Torstai 8.7.

Aamupäivä vietettiin snorklaillen ja lukien hotellimme edustan rannalla, jossa oli sattumalta mukava kivikko heti vasemmalla ja siellähän näkyi sentään joitain kaloja toisin kuin pelkällä hiekkarannalla. Meduusat pysyttelivät tällä kertaa muualla, mutta kyllä totuus on, että vedet ovat likaantuneet ja pohja on harmaan töhnän peitossa täälläkin. Ennen siestaa kävimme uimassa myös hotellimme uima-altaalla.

Salaatit ja pizzat kävimme nauttimassa Vanhankaupungin Il Saraceno ravintolassa, joka tuntui olevan hyvin suosittu. Pöytien vapautumista joutui odottamaan seitsemän jälkeen ja oma tilauksemme kerkesi kertaalleen kadota.  Saimme pizzat vasta toisella tilauksella. Paluumatkalla hotellille pysähdyimme hetkeksi ihailemaan rantakadulla tulitanssiesitystä.

Perjantai 9.7.

Ajattelimme lähteä junalla tai bussilla käymään saaren keskipisteessä 931 metrin korkeudella Ennan kaupungissa, jossa on ollut asutusta jo 1200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.  Yhteydet sinne eivät olleet aivan joustavat eli päiväreissu ei olisi onnistunut.  Niinpä kysäisin rautatie-/linjaautoaseman edessä olleilta takseilta, paljonko edestakainen reissu maksaisi odotteluineen.  Sovimme hinnaksi 140,- euroa. 

Kuski vei meidät Ennassa Via Romaa pitkin tuomiokirkon kupeeseen.  Löysimme turistitoimiston, josta saimme vihjeitä tutustumiskohteista ja ostimme kartan. Kävimme Castello di Lombardialla ja sieltä kuljimme näköalareittiä Prefettura Provincian luo Piazza Garibaldille.  Parin tunnin jälkeen hyppäsimme taas autoon ja päämääränä oli Torre di Federico eli Octacon, kahdeksankulmainen puolustustorni Frederik II:n ajalta 1200-luvun alusta. Reitti oli taksikuskille outo eikä edes navigaattori osannut ohjata perille kartasta puhumattakaan, mutta kysymällä ohikulkijoilta sai kuski vietyä meidät tuolle puolustustornille.

Illalliseksi nautimme anjoviksia, salaattia, ankanjalkaa ja kanaa Piazza Colombon kulmalla muoviaterimin;).

Lauantai 10.7.

Rocca-vuoren toisella puolella oli lauantaimarkkinat ja tokihan sinne oli lähdettävä paikallisbussilla.  Pois jäätiin hautamausoleumeista koostuvan hautausmaan kohdalla. Tarjolla oli markkinoiden tapaan kaikkea mahdollisista vaatteista, kotitaloustarvikkeisiin ja ruokaan. Markkinakaduilta oli hienot näkymät venesatamaan ja läheisen niemen kukkulalla oleville raunioille. Illan pizzat nautimme Al Porticciolo ravintolassa, jossa palvelu oli huomattavasti nopeampaa kuin naapuriravintolassa toissailtana.

Hotellimme pihalla olisi ollut sisilialainen illanvietto buffetillallisineen ja musiikkeineen. Tyydyimme pariin valokuvaan juhlapaikasta.

Sunnuntai 11.7.

Päätimme lähteä tutustumaan johonkin lähikaupunkiin, koska Cefalun hiekkarannat täyttyivät näin sunnuntaina muiden kaupunkien väestä.  Väkeä tuli bussilasteittain muualta. Valitsimme kartalta Sant´ Agata di Militello nimisen paikan, johon ostimme junaliput (muistaakseni 4,40 / suunta). Kartalla näytti, että rannasta nousi tie vuorille ja siellä olisi mielenkiintoinen kylä/kaupunki.  Valitettavasti perillä odotti vain asema, rantakatu ja ”tylsä” pikkukivinen ranta, jossa toki pulahdimme veteen. Kaukana melkein kameran zoomin kantaman ulkopuolella oli toki kaupunki kukkulalla, mutta sinne emme lähteneet. Nautimme kahvit ja leivonnaiset rantakadun kahvilassa ja palasimme Cefaluun. Lounaaksi nautimme  Stuzziko pikaruokalassa hieman tavallisuudesta poikkeavat ”hampurilaiset”.

Illaksi löytyi Vanhastakaupungista taas uusi mukava ravintola ja hyvää ruokaa.

Maanantai 12.7.

Aamupäivän vietimme hotellimme rannalla. Siellä oli mainio yksityiskohta eli vedenrajassa olevien kivien yli oli tehty polku hiekalla täytetyistä säkeistä.  Näitä pitkin oli helppo kulkea syvemmälle ja ruveta uimaan.  Hotellimme asiakkaiden käytössä oli maksuttomat rantatuolit varjoineen ja rannassa oli myös hotellin baari.

Iltapäivällä osallistuimme vielä meriretkelle, jonne lähdettiin huvipursisatamasta. Matkaan lähtiessämme näimme samat rauniot niemen nokassa, jotka olimme jo nähneet markkina-alueelta. Cefalun keskusta oli myös kaunista katsottavaa mereltä. Kuljimme hotellimme rannan ohi länteen sellaisen niemen tuntumaan, jossa on ollut matkailijoille tarkoitettu bungalow-alue. Kävimme pari kertaa uimassa ja palasimme Cefalun keskustan ohi takaisin huvipursisataman lähelle uimaan kolmannen kerran.  Laivalla oli tarjolla virvoitusjuomia ja vesimeloonia.

Illalliselle menimme Da Nino ravintolaan rantakadulla.  Sieltä löytyi menu suomen kielellä.  Se nyt ei ole mikään varsinainen suositeltava asia, mutta ei mikään estekään.  Ravintolassa oli antipastopöytä, josta sai noutaa alkupalat, jos tällaisen alkupalavaihtoehdon itselleen valitsi.  Sama systeemi oli jossakin jo aikaisemmin käymässämme rantakadun ravintolassa. Ruokaillessamme ihailimme viimeisen Sisilian illan auringonlaskua.